Alexander Puution kolumni: Olemme tehneet vanhemmuudesta mahdotonta
Alexander Puution kolumni: Olemme tehneet vanhemmuudesta mahdotonta
Se, että pidämme uran uhraamista edellytyksenä lasten saamiselle, selittää matalan syntyvyyden paremmin kuin mikään muu teoria, kirjoittaa Puutio.
Itellä kokemusta siitä että vanhempien kaikki aika meni töihin. Siitä seurasi se että jäin paljon yksin ongelmien kanssa ja sain mielenterveys ongelmia joiden seuramuksia minä ja yhteiskunta maksavat tähänkin päivään asti.
Tämähän on vain lastenhoitoa markkinatalouden tavoin, eli luodaan niitä individualisteja jotka eivät edes kuvittele saavansa apua ongelmiinsa elleivät sitten ole valmiita ja kykeneviä maksamaan siitä. Yhteiskunnan kärsiminen on vain sellainen ulkoisvaikutus josta ei tarvitse välittää, koska lopulta se näkymätön käsi korjaa kaiken.
Jos muuta maailmaa katsoo, niin esim korean perusteella ei ole odotettavissa, että täälläkään oltaisiin ottamassa ongelmaa missään määrin vakavasti. Maahanmuuton edistämistä kritisoidaan, kun kantaväestö katoaa, mutta niin käy ilman maahanmuuttoakin. Odotan jännityksellä tulevia vuosikymmeniä, kun valitetaan työvoimapulasta, ja muista syntyvyyden laskusta aiheutuvista oireista.
Toisaalta eihän maahanmuuttokaan pelasta perusvaivalta eli seuraava polvi joutuu edelleen valitsemaan uran ja perheen välillä. Vai ovatko kehittyvät maat tulevaisuudessa ihmisentekokoneita joista muutetaan rikkaimpiin maihin väestökatoa paikkaamaan? Ei kuulosta ollenkaan järkevältä.
No kehittyvät maat on ainoita joissa syntyy lapsia. Toki niissäkin määrät vähenee kun elintaso nousee.
En ole kovin optimistinen tulevaisuuden suhteen, imo realistisin skenaario on se, että väestön määrä esim suomessa romahtaa, ja samalla ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä ongelmia väestön muuttovirtoina. Ilmastonmuutoksen estämiseksi ei oikein voi tehdä mitään tässä vaiheessa, kun ongelman ratkaisu vaatisi liian suurta elintason rajoittamista.
Molempien vanhempien vähintään 7 vuoden lapsivapaan kustantaminen menee jo vähän liian pitkälle, mutta ehkä voisi miettiä yhdistetyn isyys/äitiysvapaan pituuden kasvattamista. Mikäli se olisi vaikka yhteensä tuon 7 vuotta, niin toinen vanhemmista voisi olla kotona. Samalla sen voisi siirtää kokoaan yhteiskunnan kustannettavaksi jolloin "lapsentekoiässä" olevien palkkaaminen ei olisi niin riskialtista työnantajalle. Rahoituksen voisi hoitaa työnantajamaksuja korottamalla, jolloin sen maksaja ei käytännössä vaihtuisi.
Mikäli uramenestys nähdään itseisarvona, niin nämä keinot eivät sitten tietenkään auttaisi. Vuosien tauko työeleämästä kyllä vaikuttaa työuraan oli syy mikä vain.